Ei enää yksinäisiä pääsiäisiä – Olohuoneen syntytarina

Olohuoneella ollaan hyvin ajan hermoilla, kun kävijämme ovat toivoneet omaa blogia, josta kiinnostuneet saavat lukea olohuoneiden kuulumisia sekä kävijöidemme ajatuksia. Minua pyydettiin kirjoittamaan, mistä hankkeen idea on lähtöisin, joten kerron siitä tässä ensimmäisessä kirjoituksessani.

Elokuussa tulee kuluneeksi jo viisi vuotta siitä, kun Ikäihmisten olohuone -projekti aloitti toimintansa oululaisten ikäihmisten iloksi. Monet kerrat kävijämme sekä yhteistyökumppanit ovat kiittäneet tämän toiminnan keksijää. Nämä kiitokset siis kuuluvat Oulun Eläkkeensaajien puheenjohtajalle, Markku Kainulaiselle, joka yhdistyksen johdon kanssa suunnitteli ja haki projektille rahoituksen silloiselta RAY:lta.  Markku on kertonut minulle, että ajatus ikäihmisille suunnatusta kohtaamispaikasta oli saanut alkunsa jo keväällä 2012. Hän oli nähnyt pääsiäisen jälkeisenä tiistaina parin ikämiehen keskustelevan Oulun Rotuaarilla ja sen, miten heidän keskustelunsa oli keskeyttänyt paikalle pyöräillyt kolmas ikämies. Tämä kolmas mies oli sen kummemmin toisia tervehtimättä aloittanut keskustelun sanomalla, ”Ette tiedä, miten helvetin yksinäinen olin koko pääsiäisen ajan.” Tämän kohtaamisen sivusta seuraaminen herätti Markussa ajatuksen siitä, että jotain täytyisi tehdä oululaisten ikäihmisten yksinäisyyden vähentämiseksi. Tuo oli sitä aikaa, kun edes kaupat eivät olleet pääsiäisen pyhien aikaan avoinna.

Markku oli kertonut huolensa sekä ajatuksensa yhdistyksen hallitukselle ja pian perustettiin työryhmä, johon valittiin Markun lisäksi Ritva Maijala sekä Risto Örling. Siispä voimme kiittää myös heitä Ikäihmisten olohuone -projektin perustamisesta. Markku kertoi laatineensa ja lähettäneensä hakemuksen keväällä 2012 RAY:lle, mutta rahoittaja ei vielä ensimmäisellä hakukerralla innostunut hankkeen rahoituksesta. Onneksi rahoittaja kiinnostui hankkeesta keväällä 2013 jätetyn hakemuksen perusteella. Rahoittajan edustaja onkin kertonut meille heidän kiinnostuneen projektin epätavallisesta toiminta-ajasta, ja rahoittaja halusi kokeilla, miten tällainen toiminta onnistuisi. Onneksi RAY kiinnostui ja hankeemme sai rahoituksen, joten toiminta saatiin käyntiin elokuussa 2014, jolloin pidettiin keskustan Ikäihmisten olohuoneen avajaiset. Itse en vielä ollut tuolloin mukana, mutta olen kuullut, että avajaisiin osallistui lähes 200 ikäihmistä ja että avajaisissa vallitsi iloinen sekä odottava tunnelma, mitä se oli myös silloin, kun itse aloitin projektipäällikkönä syyskuussa 2014.

Ikäihmiset ottivat toiminnan omakseen, joten aloimme heti syyskuussa suunnittelemaan toista olohuonetta Tuiraan, jonka avajaisia vietettiin jo joulukuun alussa. Olohuoneiden ensimmäisen joulun perusteella koimme, että Markun idea oli erittäin onnistunut, sillä moni yksin asuva ikäihminen osallistui Ikäihmisten olohuoneen jouluun. Näiden vuosien aikana olohuone on ollut avoinna kaikkina suunniteltuina iltoina, ja iloksemme kävijöitä on riittänyt jokaisena iltana. Monet ovat ottaneet toiminnan niin hyvin omakseen, etteivät malta olla pois kivusta ja väsymyksestä huolimatta – toisaalta yhdessä ne kivut ja väsymykset unohtuvat, kun kokoonnutaan ja pidetään yhdessä hauskaa.

STEA:n rahoituksen ansiosta toiminta on saanut jatkua, ja monet ikäihmiset ovat näiden vuosien aikana löytäneet olohuoneilta uusia tuttavia ja ystäviä, joita voivat tulla tapaamaan olohuoneelle. Parhaillaan valmistelemme kävijöidemme kanssa Ikäihmisten olohuoneen viisivuotisjuhlaa, jota vietämme 14.8. iloisten iltamien merkeissä. Sitä ennen vietämme olohuoneilla muistorikkaan ja eloisan kesän. 😊

 

Aurinkoista kesää toivotellen,

Hannele Huovinen

Projektipäällikkö

Leave a comment